NUORET OVAT KUNTA- JA ALUEPOLITIIKAN YTIMESSÄ
Vuoden 2024 lopussa Suomessa oli noin 780 000 18 vuotta täyttänyttä nuorta (Suomen virallinen tilasto SVT 2024). He pohtivat, ovatko kuntavaaliehdokkaat, poliittiset päättäjät ja oma asuinkunta heidän puolellaan. Ymmärtävätkö aikuiset, millaisten kysymysten ja yhteiskunnallisten paineiden keskellä nuoret elävät? Mitä poliitikot ovat valmiita tekemään nuorten puolesta? Miten nuoret saisivat äänensä kuuluviin?
Poliittinen päätöksenteko luo ehdot nuorten hyvinvoinnille ja osallistumiselle yhteiskunnassa. Kunnallispolitiikassa päätetään, miten paljon nuoriin resursoidaan, millaisilla rakenteilla ja palveluilla nuorten hyvinvointia kunnassa tuetaan, millaisin edellytyksin nuoret voivat viettää vapaa-aikaa ja vaikuttaa, ja ketkä nuoret voivat kokea, että he ovat arvokkaita kuntalaisia. Osallisuuden kokemus on merkittävää yksilön hyvinvoinnin ja turvallisuuden näkökulmasta. On tärkeää, että nuorten uskoa tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiin tuetaan ja vahvistetaan – myös kunnissa ja hyvinvointialueilla.
Viime syksynä Sekasin-chattiin jonottavilla nuorilla oli mahdollisuus vastata bottikyselyyn nuorten kokemista paineista. Kysely oli laadittu yhdessä Tampereen yliopiston Under Pressure –tutkimushankkeen kanssa ja sen avulla kerättyjä nuorten näkemyksiä hyödynnetään tutkimuksessa ja tässä tekstissä. Lisäksi tässä tekstissä on hyödynnetty Sekasin Kollektiiville chat-keskusteluista ja verkkoyhteisön keskusteluista kertyvää tietoa.
Tämän Sekasin Kollektiivin ja Under Pressure -hankkeen yhteisen tekstin tavoitteena, on tuoda esiin nuorten tuomia näkökulmia, joita tunnistamalla vahvistetaan sitä, että kunnissa ja hyvinvointialueilla tehdään nuoret huomioon ottavia päätöksiä. Päätöksiä, jotka vahvistavat nuorten edellytyksiä hyvinvointiin.
- Nuorten tilanteet, toiveet ja tarpeet ovat yksilöllisiä – tarvitaan paikkoja, tahtoa ja osaamista kohtaamiseen ja nuorten moninaisten lähtökohtien tunnistamiseen
Nuoruuteen liitetään paljon oletuksia ja stereotypioita: nuoret esimerkiksi nähdään usein keskeneräisinä ja kyvyttöminä ymmärtämään heidän elämäänsä koskettavaa päätöksentekoa (Wood 2017). Sekä Under Pressure –tutkimukseen osallistuneet nuoret, että Sekasin Kollektiivin Sekasin-chatissa ja Sekasin Gaming-verkkoyhteisössä kohdatut nuoret kertovat usein, että eivät tule kuulluksi ja nähdyksi ja heidän kokemuksiaan vähätellään. Sillä on myös merkitystä, millaisella sävyllä puhumme yhteiskunnassa nuorista (Kelly 2018; Sukarieh & Tannock 2015; Bessant 2004). Osa nuorista kertoo, että ei hakeudu tarvitsemansa avun tai tuen piiriin, koska he kokevat julkisen keskustelun viestivän, että nuoret eivät ole avun arvoisia.
Nuoret kertovat, että he eivät koe itseään yhteiskunnassa arvostetuksi sen paremmin yksilöinä kuin ikäryhmänäkään. Näistä kokemuksista kertovat erityisesti nuoret, jotka eivät toimi yhteiskunnan ihanteiden mukaan tai pysty niitä saavuttamaan (esim. Kallio 2024; Honkatukia, Kallio, Lähde & Mölkänen 2020). He saavat kuulla, että heillä ei ole riittävää tai oikeanlaista koulutusta tai he eivät pysty täyttämään työelämän vaatimuksia ja löytämään töitä. Heillä on ehkä sairauksia ja tuen tarpeita ja usein vaikeuksia saada tarvitsemaansa apua ja riittävää toimeentuloa. He kokevat, ettei heitä arvosteta johtuen heidän elämäntilanteestaan, sukupuolestaan, seksuaalisuudestaan, ulkonäöstään tai kulttuuristaan. Nuoret kertovat turhautumisestaan siihen, että heitä ei kohdata yksilöllisesti vaan heitä kaitsetaan yhtenäisenä massana ja ongelmiin tarjotaan “pakettiratkaisuja”.
Nuoret kuvaavat yhteiskuntaa suorituskeskeiseksi ja ahtaaksi. Sekasin-chatin keskusteluissa nuoret kertovat kokemastaan pahasta olosta, jolle heidän on vaikeaa itsenäisesti tunnistaa konkreettista syytä, mutta joka keskustelun myötä ilmenee tulevan yhteiskunnan asettamista ristikkäisistä odotuksista ja paineista. Usein nuorilla ei ole välineitä ratkoa näitä tilanteita yksin, muttei myöskään kokemusta siitä, että he olisivat oikeutettuja tukeen. Nuorten pitää osata ja jaksaa vaatia itselleen tukea, varsinkin, jos nuorella ei ole lähipiirissä kannattelevia verkostoja tai riittävästi tietoa helposti saavutettavista ja matalan kynnyksen tukimuodoista. Nuoruudessa kuitenkin koetaan monia asioita ensimmäistä kertaa. Nuorten kokemusten käsittelemiseen täytyy olla aikaa, tilaa ja aikuisten tukea.
Yhteiskunnassa tarvitaan lisää keskustelua ja ymmärrystä siitä, millaisissa tilanteissa nuoret elävät ja miten kaikenlaisissa tilanteissa olevat nuoret voisivat saada apua ja tulla kuulluiksi kunnissa ja hyvinvointialueilla. Usein helpot ja nopeat ratkaisut eivät tunnista nuorten yksilöllisiä elämäntilanteita, toiveita ja tarpeita – eivätkä myöskään sitä, miten monimutkaisessa yhteiskunnassa nuoret elävät (Kallio & Ågren 2024; Woodman & Wyn 2015, 82). Nuorten kontrolloimisen, kieltojen ja paineistamisen sijaan tarvitaan tahtoa ja resursseja keskustella nuorten ja nuorisoalan asiantuntijoiden kanssa siitä, miten myös kunnassa tai hyvinvointialueella voitaisiin ratkoa nuorten elämään ja hyvinvointiin vaikuttavia kysymyksiä.
- Nykynuoruus on paineistettua ja liian ahdasta – tarvitaan joustavuutta ja mahdollisuuksia kokeilla, erehtyä ja oppia, ja enemmän mahdollisuuksia kaikille nuorille tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on
Nuoret kokevat, että aiempia sukupolvia edustavat poliittiset päätöksentekijät ja muut heidän elämäänsä ohjaavat aikuiset eivät täysin ymmärrä millaisten vaatimusten ja odotusten keskellä he elävät (Ågren 2024; Leccardi 2021; Wyn 2020). Oletamme, että tämän päivän nuoret voisivat aikuistua samoin kuin kaikki muutkin aikaisemmin: hankkia koulutuksen, jonka varaan he voivat rakentaa työuransa, saada turvatun toimeentulon, hankkia oman kodin ja perustaa perheen. Lähtökohdat tähän eivät kuitenkaan ole samanlaiset kuin ennen – eivätkä kaikilla nuorilla yhtäläiset. Tulevaisuus on turvallisuus- ja ilmastohuolineen epävarmempi ja työelämä ennakoimattomampi. Nuorilta kuitenkin edellytetään yhä enemmän vastuunottoa omista valinnoista ja päätöksistä. Nuoret lähettävätkin päättäjille vahvan viestin: koittakaa itse tulla elämään näissä olosuhteissa, jotka olette meille luoneet!
Yhteisessä bottikyselyssämme nuoret kertoivat, että koulutus tuottaa eniten paineita, mutta samalla koulua ei koeta sellaiseksi paikaksi, josta voisi saada tukea. Tässä oppilaitoksilla ja opiskelijahuollolla, ja kaikilla koulujen aikuisilla, olisi yhteinen tilaisuus vastata nuorten tarpeisiin. Nuoret kertovat, kuinka myös työelämä vaatii liikaa; samaan aikaan kun toisilla nuorilla on vaikeuksia kerryttää vaadittavaa työkokemusta, toiset kokevat, että työelämän tahti on heille liian kova. Työllisyyspalveluiden siirryttyä kunnille olisi tärkeää pohtia, miten nuorten oikeuksista ja riittävästä toimeentulosta huolehditaan työelämässä, jotta epävarmimmat ja huonoimmat työsuhteet eivät kerry nuorille.
- Nuorten elämä tapahtuu tässä ja nyt – tarvitaan mahdollisuuksia ihmissuhteiden luomiseen, tiloja tavata ja kokoontua, mielekästä tekemistä, joka ei ole sidottua varallisuuteen
Nuorten elämä on tärkeää tässä nyt! Nuoruus on tunnistettava itsessään arvokkaana elämänvaiheena, jota liiallisen kuormittumisen sijaan kuuluisi leimata keveys ja vapaus. Nuorilla on oikeus osallistua, vaikuttaa ja voida hyvin sellaisina ja sellaisissa elämäntilanteissa kuin he tällä hetkellä ovat (Rättilä & Honkatukia 2023; Wood 2017). Nuoret haluavat riittävät edellytykset itsenäistymiselle ja oman elämän aloittamiselle (esim. Honkatukia ym. 2020), vaikka mahdollisuudet tähän eivät ole kaikille nuorille yhdenvertaisia. Poliittiset päätökset vaikuttavat mitä suurimmassa määrin nuorten hyvinvointiin ja tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin – siksi nuorten hyvinvoinnin ja osallisuuden lähtökohtien turvaaminen on kuntapolitiikan ja hyvinvointialueiden ytimessä.
Nuoret kaipaavat maksuttomia tiloja vapaa-ajan vietolle ja harrastamiselle, jotta osallistuminen olisi mahdollista kaikille. Monet jäävät ulkopuolelle esimerkiksi harrastustoiminnasta oman tai perheen taloudellisen tilanteen vuoksi eivätkä näin ollen pääse hyötymään harrastamisen eduista, kuten yhteisöön kuulumisesta, uusien taitojen oppimisesta tai itsetunnon vahvistumisesta.
Nuorten omat yhteisöt nähdään usein ongelmakeskeisesti. Toisinaan tässä on kyse siitä, että aikuiset pyrkivät määrittelemään, millainen nuorten yhteisöllisyys on hyväksyttävää. Monissa kunnissa on toteutettu esimerkiksi projekteja nuorten rikollisuuteen ja “jengiytymiseen” liittyen. Nuoret itse tuovat myös esiin turvallisuuteen liittyviä huolia, mutta laajemmasta näkökulmasta. Nuorten huolet liittyvät erityisesti syrjintään ja rasismiin; siihen minkä näköisen nuoren tulee olla huolissaan turvallisuudestaan kadulla, julkisessa liikenteessä tai koulun pihalla. Yhdenvertainen ja syrjimätön kunta on keskeinen tekijä nuorten turvallisuuden takaamisessa. Tällainen kunta tarjoaa nuorille yksilöllisiin tilanteisiin sopivia vaihtoehtoja yhteisöllisyydelle.
Sekasin Gamingissä tuhannet nuoret kohtaavat verkkoyhteisössä, joka heidän kertomansa mukaan vähentää yksinäisyyttä ja mahdollistaa osallistumisen matalalla kynnyksellä sellaisillekin nuorille, joille paikalliseen toimintaan osallistuminen ei ole mahdollista. Huoli nuorten turvallisuudesta kohdistetaan usein juuri verkkoyhteisöihin, pelaamiseen ja sosiaaliseen mediaan. Myös nuoret tunnistavat someen liittyviä ongelmia, mutta liian harvoin tunnistetaan, että nuorten hyvinvoinnin näkökulmasta verkkoyhteisöt voivat olla ensisijaisen tärkeitä. Keskeistä on, että nuorten sosiaalista elämää ei voi jyrkästi jakaa virtuaaliseen ja reaalimaailmaan, vaan ne sulautuvat toisiinsa (Hendry 2024). Nuoret tarvitsevat tukea verkkoyhteisöissä toimimiseen ja ympärilleen luotettavia aikuisia, joiden puoleen voi kääntyä myös silloin, jos verkossa loukataan nuoren rajoja tai yksityisyyttä.
- Nuoret eivät tule kuulluiksi – tarvitaan väyliä ja keinoja osallistua ja vaikuttaa, päätöksenteon arviointia nuorten näkökulmasta, kokemuksia sekä arjessa että yhteiskunnan tasolla siitä, että on arvokas ja tärkeä
Nuoret kokevat, että aina yritykset vaikuttaa yhteiskuntaan eivät johda mihinkään (esim. Suni & Mietola 2023). 68 % vaikuttamiskyselyyn vastanneista nuorista koki, etteivät nuorten mielipiteet kiinnosta päättäjiä. Politiikka ei ole uskottavaa, jos se ei huomioi nuorten näkökulmia, ja jos nuoret kokevat sen syrjivän heitä.
Nuoria ei tule nähdä kyvyttöminä arvioimaan yhteiskunnassa kokemiaan vaatimuksia tai omaa hyvinvointiaan, päinvastoin, usein nuoret esittävät selkeitä ja toteuttamiskelpoisia ratkaisuja, jos heitä vain kuunnellaan. Systemaattista vuoropuhelua nuorten ja päättäjien välillä on lisättävä, mutta erityisesti on muistettava kertoa nuorille siitä, miten asiat etenevät ja kuinka heidän näkökulmansa on kuultu ja otettu huomioon päätöksenteossa. Esimerkiksi Digiraatia voitaisiin hyödyntää entistä tehokkaammin tällaisiin keskusteluihin.
Päätöksentekijöiden olisi syytä arvioida nykyistä tarkemmin, miten eri hallinnon tasoilla tehtävät päätökset vaikuttavat erilaisissa tilanteissa olevin nuorten elämään ja arkeen. Kaikkeen nuoria koskettavaan päätöksentekoon tulisi sisällyttää nuorivaikutusten arviointi. Tämä voisi toteutua esimerkiksi niin, että kaikki nuoria koskevat päätökset kunnassa ja hyvinvointialueella arvioidaan nuorisovaltuustossa, tai valtuustoon nimetään edustaja, jonka tehtävä on arvioida päätösten vaikutukset nuoriin.
Hyviä esimerkkejä nuorten huomioimisesta päätöksenteossa on jo olemassa. Helsingin kaupunki huomioi tänä vuonna nuoret tarjoamalla heille vapaan pääsyn liikuntapaikkoihin ja kulttuuritapahtumiin. Tampereen kaupunki on järjestänyt keskeiselle sijainnille Koskikeskukseen nuorisotilan, joka on tarkoitettu myös 18–20-vuotiaille nuorille. Pirkanmaan hyvinvointialue päätti ohjata päivystysresurssia Sekasin-chattiin, koska nuoret alueella toivoivat anonyymiä ja matalan kynnyksen keskustelutukea. On järkevää jakaa toimivaksi todettuja käytäntöjä kuntien ja alueiden välillä ja kehittää edelleen uusia ja luovia toimintatapoja, jotka lähtevät nuorten omista tarpeista.
- Nuorten huoli mielenterveydestä tulee ottaa vakavasti – tarvitaan rakenteiden tarkastelua, monimuotoisia ja kynnyksettömiä palveluita aina edistävistä ja ehkäisevistä korjaaviin palveluihin sekä riittävän pysyviä hoitokontakteja
Nuorten viestit pahoinvoinnista ja yhteiskunnan epäkohdista tulee ottaa vakavasti. Sekasin-chatissa käytiin vuonna 2024 lähes 40 000 keskustelua, joista lähes neljännes käsitteli pahaa oloa. Asiakaskyselyyn vastanneista (n=1 794) noin puolet koki, ettei elämällä ole tarkoitusta ja 82 % koki, että olisi jäänyt pahan olonsa kanssa yksin ilman chattia.
Nuoret kaipaavat mahdollisuuksia keskustella aikuisten kanssa myös hyvin henkilökohtaisista ja sensitiivisistä teemoista. Samalla he ovat tarkkoja siitä, keneen luottavat ja kenelle kokevat voivansa kertoa omista asioistaan. Nuoret arvioivat, millaisia seuraamuksia heille mahdollisesti koituu palveluissa asioimisesta. Siksi aikuisten on panostettava nuorten luottamuksen lunastamiseen. Kaikki nuoret ansaitsevat edistävää ja ennaltaehkäisevää tukea, jolloin voidaan välttyä nuorten tilanteiden monimutkaistumiselta ja raskaammilta korjaavilta palveluilta. On siis syytä huolehtia, että nuorten elämäpiireissä, kuten kouluissa, harrastuksissa ja hyvinvointipalveluissa, olevat aikuiset ovat riittävän perehtyneitä mielenterveyttä tukeviin toimintatapoihin. Hyvinvointialueilla ja kunnallisissa palveluissa tulisi varmistaa, että nuoret eivät jää yksin ja että he tulevat vakavasti otetuiksi.
Teksti
Jenni Kallio & Susanna Ågren Johanna Virtanen
Under Pressure –tutkimushanke Sekasin Kollektiivi
Tampereen yliopisto
Lähteet
Bessant, J. (2004) Mixed Messages: Youth Participation and Democratic Practice. Australian Journal of Political Science 39 (2), 387–404. https://doi.org/10.1080/1036114042000238573
Hendry, N. A. (2024) Youth Health and Wellbeing in Digital Cultures. Teoksessa Wyn, J., Cahill, H., Cuervo, H. (toim.) Handbook of Children and Youth Studies. Singapore: Springer, 197–210. https://doi.org/10.1007/978-981-99-8606-4_73
Honkatukia, P., Kallio, J., Lähde, M. & Mölkänen, J. (2020) Omana itsenä osa yhteiskuntaa – Itsenäistyvät nuoret aikuiset kansalaisina. Tampereen yliopisto.
Kallio, J. (2024) ’Basically, my only dream is to be a part of society’ – young adults’ negotiations for citizenship in the institutional system. Journal of Youth Studies. https://doi.org/10.1080/13676261.2024.2396332
Kallio, J. (2023) Eletty, opittu, kamppailtu: Itsenäistyvien nuorten kansalaisuuden rakentuminen institutionaalisessa järjestelmässä. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto, Nuorisotutkimus. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/152058
Kallio, J. & Ågren, S. (2024) Koulujen älypuhelinkielto sivuuttaa monet nuorten todelliset ongelmat. Under Pressure –blogi 21.11.2024. https://projects.tuni.fi/underpressure/blogit/koulujen-alypuhelinkielto-sivuuttaa-monet-nuorten-todelliset-ongelmat/
Kelly P (2018) Three notes on a political economy of youth. Journal of Youth Studies 21 (10), 1283–1304. https://doi.org/10.1080/13676261.2018.1463432
Leccardi, C. (2021) Redefining the link between structure and agency. Teoksessa M. Nico & A. Caetano (toim.) Structure and Agency in Young People’s Lives. Theory, Methods and Agendas. London: Routledge, 82–97.
Rättilä, T. & Honkatukia, P. (2023) Introduction. Teoksessa P. Honkatukia & T. Rättilä (toim.) Young People as Agents of Sustainable Society. Reclaiming the Future. London: Routledge, 1–37. http://dx.doi.org/10.4324/9781003345114-1
Sukarieh, M. & Tannock, S. (2015) Youth Rising? The Politics of Youth in the Global Economy. New York: Routledge.
Suni, A. & Mietola, R. (2023) ‘Dear colleagues, I ask you to act like adults’: minority youth and their political participation. Journal of Youth Studies 26 (2), 213-228. https://doi.org/10.1080/13676261.2021.2009784.
Suomen virallinen tilasto (SVT). (2024) Väestörakenne. Helsinki: Tilastokeskus. https://stat.fi/tilasto/vaerak. Viitattu 7.4.2025. 7.4.2025.
Wood, B. E. (2017) Youth studies, citizenship and transitions: towards a new research agenda. Journal of Youth Studies 20 (9), 1176–1190.
Woodman, D. & Wyn, J. (2015) Youth and Generation: Rethinking Change and Inequality in the Lives of Young People. London: SAGE Publications Ltd.
Wyn, J. (2020) Introduction. Teoksessa J. Wyn, H. Cahill, D. Woodman, Cuervo, C. Leccardi & J. Chesters (toim.) Youth and the New Adulthood: Generations of Change, Singapore: Springer Singapore Pty. Ltd, 1–12. https://doi.org/10.1007/978-981-15-3365-5_1
Ågren, S. (2024) Epistemological Dissonance of Worker-Citizenship: Young vocational students’ and graduates’ negotiations of societal belonging within the changing labour market. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3228-0
