Ahdistus on epämiellyttävä mutta tärkeä tunne ja hyvin normaalia nuoruudessa. Vanhempi voi tuntea olonsa neuvottomaksi, jos nuorta ahdistaa usein. MIELI ry:n asiantuntija Elina Marjamäki kertoo, miten nuorta voi auttaa.
Yhä useammalla nuorella on mielenterveyden haasteita. Kouluterveyskyselyn mukaan erityisesti tyttöjen oireilu on lisääntynyt viime vuosina. Ylivoimaisesti eniten apua haetaan ahdistukseen ja masennukseen.
Ahdistus kuuluu ihmisyyteen ja elämään. Se on tärkeä tunne, joka varoittaa uhkaavista tilanteista. Jokainen ihminen kokee jossakin elämänsä vaiheessa ahdistusta – myös ihmiset, joista sitä ei uskoisi. Kerrotaan, että Isaac Newton keksi differentiaali- ja integraalilaskennan, mutta kukaan ei tiennyt siitä kymmeneen vuoteen, koska hän oli liian ahdistunut kertoakseen.
Mitä ahdistus on? Missä ja miten se voi tuntua?
Ahdistus on epämiellyttävä tunne, johon voi liittyä pelkoa, huoliajattelua ja negatiivisia ajatuskierteitä. Se voi tuntua fyysisenä kipuna, kiristävänä, painavana tunteena rinnassa tai vatsassa tai vaikka kihelmöintinä kehossa. Ahdistuksen aikana sydämen syke saattaa nousta tai hengitys tuntua pinnalliselta. Ahdistuksen tehtävänä on varoittaa mahdollisista, uhkaavista tilanteista, mutta jos ahdistus jää päälle se voi alkaa vaikeuttaa arkea ja toimintakykyä.
Miten voi auttaa nuorta, joka kärsii ahdistuksesta?
Kuuntele. Ole kiinnostunut nuoren ajatuksista ja kysy avoimia kysymyksiä. Millaisia ajatuksia ahdistuksen tunteeseen liittyy? Millaisiin tilanteisiin ahdistuksen tunne liittyy? Minkälaisia muita tunteita ahdistukseen kytkeytyy? Mitkä asiat voisivat helpottaa ahdistuksen tunnetta? Nuorelta voi myös kysyä, millaista apua hän itse kaipaa ahdistuksen hetkellä.
Kysy kuulumisia. Mitä tänään kuuluu? Miten päivä on mennyt? Millaisia juttuja teitte kavereiden kanssa? Millaista koulussa oli? Mitä enemmän luot yhteyksiä nuoreen helpoilla kysymyksillä, sitä helpompaa hänen kanssaan on ottaa puheeksi vaikeitakin juttuja.
Harjoitelkaa yhdessä ahdistuksen lieventämisen keinoja, kuten tunteiden nimeämistä, ahdistuksen hyväksymistä, huolihetkeä, tunteista kirjoittamista, ahdistusta helpottavaa liikuntaa tai musiikkia, hengitysharjoituksia, ajatusten suuntaamista sekä kannustavaa sisäistä puhetta. Keksikää yhdessä voimalause auttamaan tiukassa paikassa.
Luo toivoa. Kerro nuorelle, että ahdistuksen tunteet ovat normaaleja, ja ne kuuluvat kasvamiseen ja ihmisyyteen. Ahdistuksen voi antaa tulla ja mennä, se ei kestä ikuisesti. Muistuta nuorta, että on paljon keinoja tulla toimeen ahdistuksen kanssa. On tärkeää myös kertoa, että monesta paikasta saa apua ja että voit auttaa nuorta sen etsimisessä.
Miten voi lievittää nuoren ahdistusta, jos hän ei halua puhua tai vetäytyy?
Mieti yhteistä tekemistä. Mikä teidän perheessänne olisi kivaa yhdessäoloa? Voisitteko kokoontua nuoren lempiruuan äärelle? Pelata lautapelejä? Katsoa yhteistä tv-sarjaa? Kuskaatko nuorta harrastuksiin? Paikka jutella nuoren kanssa vaatii joskus vanhemmalta pelisilmää, mutta voi avautua yllättävissä tilanteissa. Hetki autossa, jossa ei olla vastakkain, voi tarjota yllättävän tilan keskustelulle.
Hyödynnä tekstiviestit. Joskus nuoren on helpompi kommunikoida tekstiviestien ja emojien avulla. Ota tavaksi lähettää joka päivä joku kiva ja kannustava viesti nuorellesi.
Voi olla, että nuori haluaa avata tuntemuksiaan juuri silloin, kun on kiire. Silloin on tärkeää olla hetki kuulolla. ”Hienoa, että kerroit, haluan kuulla lisää. Palataanko tähän vähän myöhemmin?” on yksi tapa reagoida, ja joskus sekin voi riittää.
Vanhemman on hyvä muistaa, että nuoren lymyäminen omassa huoneessaan ei ole vaarallista. Jokaisen nuoren kehitysvaiheeseen kuuluu myös vanhemmista irtautuminen. Vain siten nuoren oma identiteetti pääsee kehittymään.
Mitä ei kannata sanoa nuorelle, joka on ahdistunut?
Älä vähättele, mystifioi ahdistusta, pelästy tai ylidramatisoi. Osoita sen sijaan kiinnostuksesi, normalisoi ahdistusta ja luo toivoa siitä, että tästä selvitään yhdessä. Jos vetäytyvä nuori kerrankin kuoriutuu huoneestaan, ensimmäisenä ei kannata nalkuttaa sotkusta tai tekemättömistä läksyistä.
Kysy harkiten miksi-kysymyksiä. Ne voivat vaikuttaa syyttäviltä tai aiheuttaa nuoressa puolustautumisreaktion.
Älä kannusta välttelemään tilanteita, jotka ahdistavat. Jos kouluun meno ahdistaa, ratkaisu ei ole jäädä kotiin. Välttelykäyttäytyminen pahentaa ahdistusta. Kannustaminen on parempi vaihtoehto kuin pakottaminen, mutta joskus on hyvä olla jämäkkä.
Milloin nuoren ahdistukseen kannattaa hakea apua ja miten nuorta voi siinä auttaa?
Apua kannattaa hakea, jos ahdistus on toistuvaa, siihen liittyy itsetuhoisuutta tai se vaikuttaa merkittävästi arkeen, kuten koulunkäyntiin.
Nuoren kanssa voi yhdessä miettiä, mikä voisi auttaa. Ahdistusta voi lievittää esimerkiksi jutteluhetki kouluterveydenhoitajan, koulupsykologin tai kuraattorin kanssa. Nuorelta voi kysyä, miltä hänestä tuntuisi, että otatte yhdessä yhteyttä esimerkiksi kouluterveydenhoitajaan.
Tässä kohtaa myös asiallinen tieto ahdistuksesta ja auttavista tahoista voi lievittää tuskaa.
