Huoli nuorten naisten mielenterveydestä ja väkivallan kokemuksista on noussut esiin useissa tutkimuksissa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Maisterintutkielmani kuvaa, millaisesta lähisuhdeväkivallasta 18–24-vuotiaat nuoret naiset kertovat anonyymeissä, matalan kynnyksen Sekasin-chatin keskusteluissa. Tarkastelin väkivaltaa ja nuorten naisten kuvaamia psyykkisiä vaikeuksia naisten omien kertomusten avulla. Tavoitteenani oli saada nuorten naisten oma ääni kuuluville.
Nuorten naisten kuvaukset lähisuhdeväkivallasta hahmottuivat moniulotteisina ja vakavina. Väkivallan kokemukset sekä väkivallan kokijana että tekijänä johtivat usein erilaisiin psyykkisiin vaikeuksiin, kuten pelkoon, ahdistuneisuuteen ja itsetuhoiseen ajatteluun.
Chatissa uskalletaan puhua väkivallasta
Lähisuhdeväkivalta nousi esiin lähes joka kymmenennessä Sekasin-chatin keskustelussa. Tämä kertoo siitä, että anonyymi ja matalan kynnyksen palvelu voi toimia tärkeänä tukimuotona etenkin silloin, kun kyse on häpeää nostattavista ja vaikeista aiheista, kuten väkivallasta. Chatissa nuoret puhuivat rohkeasti kokemuksistaan sekä väkivallan kokijana että sen käyttäjänä.
Chatin vahvuuksia ovat luottamuksellisuus, helppo saavutettavuus ja mahdollisuus puhua ilman pelkoa tuomitsemisesta. Monille nuorille se tarjoaa ehkä ensimmäisen turvallisen paikan sanoittaa omia kokemuksiaan. Lähisuhdeväkivallan kysymyksissä chat-palvelut voivat tarjota nuorelle tukea oikea-aikaisesti ja matalalla kynnyksellä.
Yleisimmin väkivaltaa käytti nuoren vanhempi
Nuorten naisten yleisimmin kuvaama väkivallan muoto, jota he olivat kokeneet, oli henkinen väkivalta ja väkivaltaa käyttivät yleisimmin vanhemmat. Väkivalta näyttäytyi monimuotoisena ja joskus myös hienovaraisena – kuten tunteiden vähättelynä tai avun saamisen estämisenä.
Nuoret naiset kuvasivat vanhempien käyttämää fyysistä väkivaltaa pahoinpitelyinä, lyömisenä sekä hiuksista repimisenä. Tulokset herättävät huolta siitä, kuinka syvälle juurtuneita hyväksyvät asenteet lasten ja nuorten fyysistä kurittamista kohtaan yhä ovat.
Chat-keskusteluissa nuoret naiset kuvailivat vanhempien käyttämää kulttuuriin ja kunniaan liittyvää väkivaltaa. Näihin kuuluivat esimerkiksi nuoren eristäminen ystävistä, hylkäämisellä uhkailu, uskonnollinen väkivalta, seksuaalisuuteen liittyvää kontrolli sekä avioliittoon painostaminen. Huomionarvoista on, että kulttuuriin tai kunniaan liittyvä väkivalta näyttäytyi erityisen vaikeasti tunnistettavana keskusteluissa.
Seurusteluväkivalta rikkoo nuorten rajoja
Myös seurustelukumppanin väkivaltainen käyttäytyminen oli yleinen syy tulla juttelemaan chattiin. Aineistossa seurusteluväkivalta näyttäytyi yleisimmin henkisenä väkivaltana, kontrollointina, voimakkaana mustasukkaisuutena ja mykkäkoulun pitämisenä. Erityisen huolestuttavaa on, että nuoret kertoivat seurustelusuhteen sisäisestä vakavasta seksuaalisesta väkivallasta, johon kuului muun muassa raiskauksia ja seksuaaliseen kanssakäymiseen painostamista.
Seurusteluväkivallan tunnistamista haastaa se, että nuoret harjoittelevat ensimmäisissä suhteissaan parisuhteessa tarvittavia taitoja. Nuoren voi olla vaikea tunnistaa tai nimetä kokemuksiaan väkivallaksi ja kontrolloivaa käytöstä saatetaan pitää rakkauden osoituksena. Tämän vuoksi nuoret tarvitsevat Sekasin-chatin kaltaisia matalan kynnyksen palveluita, joissa he voivat kertoa aikuiselle anonyymisti kokemuksistaan. Lisäksi nuori tarvitsee aikuisen apua väkivallan tunnistamisessa sekä palveluohjausta väkivaltatyön piiriin.
Nuorten naisten oma väkivalta seurustelusuhteissa
Nuorten naisten käyttämä väkivalta nousi aineistossa harvemmin esiin kuin heidän kokemansa väkivalta. Yllättävää oli, että väkivallan muodoista naiset kuvasivat yleisimmin fyysistä väkivaltaa seurustelukumppania kohtaan: he kertoivat esimerkiksi lyöneensä ja potkineensa kumppaniaan. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että fyysinen väkivalta olisi naisten yleisin käyttämä väkivallan muoto, vaan se on usein helpommin tunnistettavaa ja herättää tarpeen hakea apua. Lisäksi nuoret kuvasivat myös henkistä ja digitaalista väkivaltaa, kuten haukkumista, syyttelyä, uhkailua sekä mustasukkaisuutta, joka ilmeni esimerkiksi puhelimen luvattomana tutkimisena tai kumppanin tarkkailuna.
Lähisuhdeväkivalta ja mielenterveys
Erilaiset psyykkiset vaikeudet ja lähisuhdeväkivallan kokemukset niin kokijana kuin tekijänä nivoutuvat tiiviisti yhteen nuorten naisten kokemuksissa. Sekasin-chatissa väkivaltaa käsiteltiin usein samanaikaisesti psyykkisten vaikeuksien kanssa. Nuoret kuvasivat useimmiten pelkoa, paniikkikohtauksia, unettomuutta ja traumoihin liittyviä oireita, mutta myös itsetuhoisia ajatuksia ja päihteiden käytön lisääntymistä.
Näiden kokemusten pohjalta on selvää, että väkivaltaa kokeneet ja käyttäneet tarvitsevat monipuolista tukea. Mielenterveysongelmat voivat tehdä nuorista haavoittuvampia väkivallan vaikutuksille ja toisaalta lähisuhdeväkivallan kokemukset voivat aiheuttaa mielenterveysongelmia.
Mielenterveyden tuen ja väkivallan ehkäisyn tulisi kulkea käsi kädessä, jotta nuori saa tarvitsemansa avun. Moniammatillinen yhteistyö voi tarjota nuorille avaimet mielenterveysongelmista toipumiseen ja väkivallasta irtautumiseen.
Chat-palveluiden merkitys ja rajoitteet lähisuhdeväkivallan kysymyksissä
Chat-päivystäjät tarjoavat tärkeää ja oikea-aikaista tukea nuorille, jotka kohtaavat lähisuhdeväkivaltaa, mutta kuinka hyvin väkivalta tunnistetaan verkkopalveluissa? Tulosteni mukaan väkivallasta puhutaan usein epämääräisesti ja sanaa “väkivalta” käytetään harvoin, mikä vaikeuttaa myös päivystäjien työtä. Jos nuori ei itse nimeä kokemuksiaan väkivallaksi, apukin saattaa jäädä puutteelliseksi. Erityisen haastavaa on tunnistaa nuorten naisten oma väkivaltainen käyttäytyminen, joka jää usein piiloon.
Maisterintutkielmassani pohdin, miten voisimme purkaa väkivaltaan liittyvää stigmaa, jotta nuoret uskaltaisivat hakea apua ajoissa. Miksi nuorten naisten omaa väkivaltaista käyttäytymistä on vaikeaa tunnistaa? Minkälainen on digitaalisten palveluiden rooli nuorten parissa tehtävän väkivaltatyön saralla? Nuorille suunnatuissa palveluissa tulisi pohtia, miten väkivallan tunnistamista ja tukea verkossa voitaisiin kehittää entistä paremmaksi, jotta jokainen väkivaltaa kohdannut nuori saisi apua kokemuksiinsa.
Sanni Heinonen
Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan Lähisuhdeväkivalta nuorten naisten kertomana – Anonyymeissä chat-keskusteluissa.
Kirjoittaja oli maisterintutkielman tekemisen ajan mukana chat-tutkijoiden verkostossa, joka toimii Euroopan Unionin osarahoittaman Crisis Help and Assistance for youth during challenging Times (CH@T-YOUTH) ja Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman Ulos epätoivosta – ratkaisuja nuorten huumekuolemien, itsemurhien ja vakavan väkivallan vähentämiseksi. Tutkielman sisältöohjaajana toimi Nuorisotutkimusseuran tutkimuspäällikkö dosentti Tuuli Pitkänen, joka vastaa Sekasin-chat tutkimusaineistosta.
