Minulle oli selvää, että tahdon juuri Sekasin-chattiin harjoitteluun.
Nuoruus ikävaiheena ja ilmiönä on jo pitkään kiinnostanut minua. Nuoruuteen liittyy paljon herkkyyttä, mahdollisuuksia, vapautta ja toisaalta myös uusia vastuita, paineita, pelkoja ja epävarmuutta.
Tunsinkin itseni suorastaan lottovoittajaksi voidessani suorittaa sosionomiopintojeni harjoittelun Sekasin-chatissa syksyn 2025 aikana. Sain harjoittelussani kohdata lukuisia nuoria hyvin moninaisissa elämäntilanteissa. Kunnioittavat kohtaamistaidot ovat sosionomien osaamisen ytimessä, joten harjoittelu oli nappiosuma näiden taitojen vahvistamiselle käytännössä.
Tiesin entuudestaan, että Sekasin-chat tarjoaa keskusteluapua 12–29-vuotiaille nuorille esimerkiksi mielenterveyden pulmiin ja vaikeisiin elämäntilanteisiin. Silti vasta harjoittelun myötä minulle hahmottui selkeämmin se, miten moninaisista aiheista keskusteluja nuorten kanssa käydäänkään. Jo palvelun laaja ikähaitari tekee kustakin kohtaamisesta omanlaisensa.
Kohtaaminen chatissa – läsnäoloa ja kuuntelua
Sekasin-chatin keskustelujen yleisimpinä teemoina näyttäytyvät paha olo, ahdistuneisuus ja itsetuhoiset ajatukset. Toisinaan keskusteluja käydään myös onnistumisista ja ilonaiheista. Nuori itse määrittelee sen, mitä haluaa tilanteestaan jakaa.
Keskustelussa on tärkeää kunnioittaa nuoren rajoja ja tapaa ilmaista itseään. Joskus vielä ensimmäinen keskustelu ei ole se, jossa nuori tahtoo sanoittaa koko kokemustaan. Tällöin on luotettava nuoren omaan aikajanaan ja siihen, että hän voi halutessaan tulla chattiin jonakin toisena päivänä uudelleen.
Käsitykseni itsetuhoisuudesta ja mielenterveyshaasteiden ilmentymistä nuorten elämässä on harjoitteluni aikana syventynyt ja saanut lisää sävyjä. Vaikeiden teemojen äärelle asettuminen on vahvistanut ammatillista osaamistani ja tuonut varmuutta myös chatin ulkopuolisiin kohtaamisiin.
Harjoittelu tarjosi myös jatkuvan mahdollisuuden itsereflektioon ja omien vuorovaikutustaitojeni kehittämiseen. On tuntunut merkityksellistä huomata, kuinka läsnäolon voima toimii chatissa, sillä se toimii myös kasvokkaisissa kohtaamisissa. Läsnäolo on pohja, jolle keskustelu rakentuu, ja sitä tulee vaalia.
Juttelin moneen otteeseen harjoitteluohjaajani kanssa siitä, mikä luo hyvän keskustelun nimenomaan verkossa. Verkkokeskusteluissa ei voi lukea toisen ilmeitä tai äänensävyjä, saati tietää sitä, missä toinen on osallistuessaan keskusteluun. Havaitsin verkkokeskusteluja käydessäni sen, että oma sisäinen ajatteluprosessi on tuotava selkeästi ja avoimesti esiin, jotta keskusteluyhteys voi ylipäätään syntyä.
Verkkokeskustelut haastavatkin sanoittamaan omaa meta-ajattelua ja kutsuvat pohtimaan asioita avoimesti yhdessä nuoren kanssa. Lisäksi keskustelut haastavat antautumaan ei-tietämisen tilaan, sillä lopulta nuoren tilanteesta ei voi tietää tai päätellä mitään muuta kuin sen, mitä hän itse siitä kertoo.
Keskusteluja käydessä huomaa myös sen, että päivystäjän ei pidä olla vastaus- tai kysymysautomaatti, vaan pikemminkin lempeä kanssakulkija. Jos neuvotuttaa, on syytä hengitellä hetki rauhassa ja keskittyä kuulemaan, mitä nuorella on sanottavanaan. Myöskään pelkkä kysymyspommitus ei takaa hyvää kohtaamista. Joskus chatissa voi olla hetken hiljaa yhdessä nuoren kanssa vaikean asian äärellä – kunhan tämänkin sanoittaa etukäteen. Onkin ollut lohdullista huomata, että päivystäjän ei tarvitse eikä pidä ratkaista nuoren ongelmia, vaan tärkeintä on olla läsnä ja tukea nuorta hänen tilanteessaan.
Miksi haluan jatkaa harjoittelun jälkeen vaparina – ja miksi sinunkin kannattaisi?
Harjoittelun viimeisellä viikolla koin suurta haikeutta. Onko minun pakko päästää tästä harjoittelusta, timanttisesta Sekasin-tiimistä ja nuorten kohtaamisista irti? Miksi viikot vilahtivat niin nopeasti? Onneksi oivalsin, että harjoittelun päättyminen ei automaattisesti tarkoita chat-työskentelyn päättymistä.
Toisinaan nuoret joutuvat jonottamaan chatissa päästäkseen keskustelemaan, joten jokaista turvallista aikuista tarvitaan. Vaikka harjoitteluni on nyt päättynyt, ei päivystäminen lopu tähän. Aion jatkaa nuorten kohtaamista vapaaehtoisena. Päivystys antaa todella paljon, ja osaava Sekasin-tiimi on aina päivystäjien tukena. Vaikka päivystys on itsenäistä, ei sitä tehdessä koskaan tunne jäävänsä yksin.
Entä mikä sitten on päivystämisessä parasta? Nuoret tietysti! Nuorten lisäksi parasta on se, että päivystäjänä pääsee työskentelemään valtavan ammattitaitoisten Sekasin-tiimiläisten kanssa. Jos olet joskus miettinyt ryhtyväsi vapaaehtoiseksi tai hakeutuvasi harjoitteluun Sekasin-chattiin, kannustan lämpimästi tarttumaan toimeen. Toivottavasti siis chatissa nähdään!
Elina Syrjänen
Kirjoittaja on sosionomiksi valmistuva aikuisopiskelija, joka työskentelee yritysviestinnän parissa. Kirjoittaja uskoo, että ihmisten parissa tehtävässä työssä läsnäolo ja halu ymmärtää toista ovat kaiken keskiössä.
