Hallituksen tavoittelema talouskasvu ei mahdollistu ilman hyvinvoivia nuoria ja hyvinvointia vahvistavaa työtä. Kehysriihen päätökset uhkaavat syventää nuorten mielenterveyskriisiä ja samalla heikentää järjestöjen kykyä vahvistaa väestön hyvinvointia ja vähentää julkisten palveluiden kuormaa.
Kehysriihessään hallitus teki useita päätöksiä, jotka uhkaavat edelleen lisätä nuorten kuormitusta. Nuoriin ja nuorten hyvinvointia tukevaan työhön on kohdistettu jo aiemmin huomattava määrä leikkauksia. Niiden jatkoksi hallitus leikkaa nyt esimerkiksi opiskelijoiden asumistuesta ja nuorten kuntoutuksesta. Samalla hyvinvointialueiden resurssihaasteet vaikeuttavat hoitoon pääsyä. Lasten ja nuorten terapiatakuu ei yksinään riitä varmistamaan nuorten mielenterveyspalveluiden riittävyyttä. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen valtionavustusten tuntuva lisäleikkaus heikentää myös suoraan nuorten hyvinvointia vahvistavaa työtä.
On tärkeää, että hallitus on leikkausten vastapainoksi halunnut suunnata resursseja nuorten hyvinvointia tukeviin toimiin erityisellä lasten ja nuorten toimenpidepaketilla. Päätetyt toimet sisältyvät osittain jo hallitusohjelmaan, mutta niiden toimeenpano ei vielä ole käynnistynyt. Nämä sinänsä tärkeät toimet ovat kuitenkin mittakaavaltaan olennaisesti pienempiä kuin nuoriin kohdistuvat uudet leikkaukset.
Avustusleikkaukset lisäävät yhteiskunnan kustannuksia
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustusten leikkaukset vähentävät koko väestön hyvinvointia ja terveyttä vahvistavaa työtä. Järjestöjen työ osaltaan puskuroi julkisten palveluiden ruuhkautumista ja kustannuksia. Avun tarve ei leikkausten myötä poistu vaan siirtyy hyvinvointialueiden vastattavaksi. Niinpä leikkaukset eivät todennäköisesti tuota haluttuja säästöjä vaan lisäkustannuksia.
Kielteisten vaikutusten minimoimiseksi on tärkeää, että leikkausten kohdentaminen tehdään hallitusti, yhteistyössä järjestöjen kanssa. Leikkausten vastapainoksi ajateltu yksityishenkilöiden lahjoitusten verovähennysoikeus jää kapeaksi. Vähennysoikeus on tärkeää laajentaa kaikkeen sote-järjestöjen hyvinvointia ja terveyttä vahvistavaan työhön. Nyt esimerkiksi mielenterveystyö jäisi verovähennyksen ulkopuolelle.
Ohjelmassaan ja kehyspäätöksissään hallitus tavoittelee kestävää talouskasvua koko Suomessa. Tämä tavoite ei tosiasiassa voi toteutua, jos nuorten hyvinvointivajeeseen ja väestön työkykyä heikentävään mielenterveyskriisiin ei pystytä vastaamaan.
