Hallitus etsii kehysriihessään kolmen miljardin lisäsäästöjä olosuhteissa, joissa nuorten pahoinvoinnin kasvu ja kasvava huoli suomalaisten mielenterveydestä ovat nousseet keskeiseksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi.
Hallitusohjelman hyvät kirjaukset nuorten hyvinvoinnin vahvistamisesta ovat toistaiseksi jääneet sivuun, ja on riski, että viimeistään kehysriihessä niitä ja monia muita nuorten hyvinvoinnille tärkeitä asioita viivataan kokonaan ylitse. Millään säästötarpeilla ei voida perustella sitä, että nuorten pahoinvointiin ei tartuttaisi tällä hallituskaudella vakavasti. Kasvanut mielenterveyden oireilu tulee yhteiskunnalle kalliiksi, ja nuorten heikentyvä hyvinvointi on myös talouskehityksen näkökulmasta todellinen ongelma.
Valtiovarainministerin Vantaan kouluampumisen yhteydessä esittämä kommentti siitä, että tilanne ei ratkea rahalla, pitää tavallaan paikkansa. Rahalla kriisiä ei yksin ratkaista, mutta ei myöskään ilman resursseja. Nuorten hyvinvointia ei kuitenkaan kannata nähdä kuluna vaan investointina. Pahoinvoinnin kasvu maksaa jo nyt todella paljon – OECD:n laskelman mukaan mielenterveyden häiriöiden hintalappu Suomelle oli ennen pandemiaa 11 miljardia vuodessa.
Nuoret ovat jäämässä leikkausten jalkoihin
Nuoria koskevassa keskustelussa toistetaan usein, että valtaosa nuorista voi hyvin ja pahoinvointi kasautuu pieneen joukkoon nuoria. Lukuisat nuorten hyvinvoinnin indikaattorit kertovat kuitenkin, että nuorten kuormittuneisuus ja pahoinvointi koskee suurta joukkoa nuoria. Noin joka kolmas tyttö kertoo kouluterveyskyselyssä kokevansa vähintään kohtalaista ahdistusta. Pandemian aikana nopeasti heikentynyt tilanne ei ole kääntynyt parempaan vaan päinvastoin kehittynyt edelleen huonompaan suuntaan.
Nuorten mielenterveyskriisi on tunnistettu yhteiskunnassa laajasti, myös hallitusohjelmassa. Yleisesti ymmärretään, että pahoinvoinnin kasvu on seurausta hyvin monenlaisesta ilmiöstä ja ratkaisuista, ja myös tilanteen kääntäminen vaatii laajaa yhteistyötä ja hyvin monenlaisia toimia.
Hallitusohjelmaan sisältyy vahvoja kirjauksia nuorten hyvinvoinnin vahvistamisesta. Niistä ainoastaan lasten ja nuorten terapiatakuu tosiasiassa etenee valmistelussa. Esimerkiksi lakisääteinen valtakunnallinen nuorisotyön ja -politiikan ohjelma VANUPO on jäämässä suppeammaksi ja heikommin resurssoiduksi kuin edelliskausina; aiemmista kausista poiketen esimerkiksi mielenterveyttä ei mainita ohjelman aiotuissa osaamiskeskusrakenteissa lainkaan. Hallitusohjelmaan sisältyvä järjestöjen ja seurakuntien matalan kynnyksen tukipalveluiden vahvistaminen ei myöskään ole edennyt sosiaali- ja terveysministeriössä.
Kaikki sektorit etsimään ratkaisuja
Nuorten pahoinvoinnin kasvu on viimeistään nyt otettava vakavasti yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Hallitusohjelmaan sisältyy jo ajatus laajasta nuorten syrjäytymisen ehkäisyn ohjelmasta, jolla vahvistettaisiin nuorten hyvinvointia. Tämä ohjelma on ollut hautautumassa supistetun nuorisopolitiikan ohjelman VANUPO:n sisään. Tämä ja muut hallituksen ohjelmaansa kirjaamat toimet nuorten hyvinvoinnin vahvistamiseksi on nyt saatettava viipymättä liikkeelle.
On myös tärkeää, että hallitus kokoaa yhteiskunnan eri sektorit yhteen etsimään ratkaisuja, joilla nuorten hyvinvointia ja turvallisuutta voidaan välittömästi ja pidemmällä aikavälillä vahvistaa. Tähän työhön tarvitaan laajasti eri hallinnonalat, tutkimussektori, järjestöt, seurakunnat ja elinkeinoelämä.
Järjestöjen työstä ei nyt ole varaa leikata
Median tietojen mukaan lisäsäästöjä etsittäessä hallituksen pöydällä ovat mahdollisesti myös järjestöjen toimintaansa saamat valtionavustukset. Järjestöjen toimintaedellytysten murentaminen olisi erittäin lyhytnäköistä tilanteessa, jossa väestön psyykkinen kriisinkestävyys on koetuksella ja kansantalouden säästöt aiheuttavat lisäkuormaa monelle vaikeassa elämäntilanteessa olevalle – lapselle, nuorelle, työikäiselle ja ikääntyneelle.
Koko yhteiskuntaa järkyttänyt Vantaan koulusurma on jälleen nostanut esille järjestöjen merkityksen, aivan kuten Venäjän hyökkäyssota tai koronapandemia aikaisemmin. Järjestöt ovat jälleen nopeasti ottaneet vastuuta tilanteesta, tarjonneet tukea, neuvoneet ja auttaneet. Järjestöjen olemassaolo ja rakenteet mahdollistavat välittömän toiminnan suuntaamisen äkilliseen tarpeeseen. Mutta järjestöt eivät ole olemassa vain kriisitilanteita varten.
Sosiaali- ja terveysalan järjestöt tekevät joka päivä työtä lasten ja nuorten, työikäisten ja ikäihmisten hyvinvoinnin hyväksi. Järjestöjen työ myös puskuroi tarvetta julkisiin palveluihin ja niiden kustannuksia, ja rakentaa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. On tärkeää, että hallitus säästökohteita etsiessään tunnistaa ne myös taloudelliset vaikutukset, joita järjestöjen työpanoksen murentamisella olisi yhteiskunnassa.
Nuorten mielenterveyskriisi tarvitsee nyt koko yhteiskunnan huomion. Vaikuttavilla toimilla on myös hintalappu, mutta niiden laiminlyöntiin meillä ei ole varaa.
